Tapper-suvun jäsenten kertomia - kokoamia tarinoita suvun vaiheista:


PEKKA TAITTO

Werner Tapper Mäntsälän historiassa.

Jatkoksi em. Olli Taiton esitelmään vuodelta 1981 sopii Mäntsälän historiakirjoista seuraavat lainaukset:

Mäntsälän historia II;

s. 243: Kirkonkylässä toimi Werner Tapperin ”kengityssepän- ja eläinvälineliike”, joka oli perustettu vuonna 1884. (Siis jo 2 vuotta ennen Wernerin naimisiinmenoa).

s. 453 - 456: Kunnallinen köyhäinhuolto joutui todelliseen tulikokeeseen, kun 1860 -luvun suuret nälkävuodet aiheuttivat ennätyksellisen paljon puutetta myös Mäntsälässä.

Katovuosien vaikutukset tuntuivat Mäntsälän köyhäinhoidossa koko seuraavan vuosikymmenen ajan; erityisesti tämä näkyi poikkeuksellisen suurena huollettavien orpolasten määränä. Vuonna 1869 päätettiin orvot antaa elätteelle luotettaviksi todettujen henkilöiden huostaan. Näin syntyi pitäjän ”lastenkoto”. Laitoksella ei ollut omaa kiinteistöä vaan lastenkodin hoitaja huolehti lapsista omassa asunnossaan.

Vuosina 1885 - 1887 toimi eläinvälskäri W. Tapperin koti 5 - 6 orpolapsen kotona. (Wernerin ja Anna Sofian ensimmäinen oma lapsi, Arvi, syntyi elokuussa 1887). Kuntakokous oli laatinut yksityiskohtaiset ohjeet lasten hoidosta ja kasvattamisesta; ”Lapsista oli pidettävä hyvää huolta. Heitä oli opetettava lukemaan kolmena päivänä viikossa - maanantaisin, keskiviikkoisin ja perjantaisin. Niiden lasten, jotka osasivat lukea, tuli päästä Ehnroosin kansakouluun.”

s. 476 - 477: Eläinlääkintä sai ensimmäisen virallisen hoitajansa Mäntsälässä vuonna 1885, kun kunta päätti ryhtyä maksamaan eläinvälskäri Werner Tapperille 300 markkaa vuodessa. Tapperin sopimuskausi kesti kolme vuotta eikä hänen sopimustaan tämän jälkeen uusittu. Kunta nimittäin pyrki selviämään eläinlääkinnän kustannuksista samaan tapaan kuin kätilönkin palkkaamisesta toiminnan alussa; yksityiselle ammatinharjoittajalle annettiin mahdollisuus toimia paikkakunnalla samaan tapaan kuin esim. jonkun pitäjäsuutarin tai -räätälin ja vain jos toiminta ei muuten tuntunut kannattavan, kunta maksoi palkkioiden lisäksi jonkinlaista peruspalkkaa.

Werner Tapper toimi kuitenkin eläinvälskärinä vuosisadan vaihteeseen saakka, vaikkakin ilman kunnan peruspalkkaa. On huomattava, ettei eläinvälskäri ollut varsinainen eläinlääkäri, vaan lähinnä hevosten hoitoon erikoistunut haavuri, joka antoi apuaan myös tarttuvien eläintautien vastustamisessa, synnytystapauksissa ja karjanhoidon neuvontatyössä. Werner Tapper kuoli 48 -vuotiaana 1908 hevosen potkuun.

Suvun hallussa on säilynyt Werner Tapperin omakätinen ohjekirja eläinten hoitamisesta, taudeista ja lääkinnästä. Werner sai välskärinkoulutuksensa Helsingissä vuosina 1884 -1885 Veterinärfeltskärskolan -nimisessä koulussa ja todennäköisesti kirja on syntynyt tuona aikana. On merkillepantavaa, miten kaunis käsiala Wernerillä oli ja miten hyvin ja selkeäsanaisesti hän kirjoitti. Kirjassa on vajaat 50 kaksipuolisesti kirjoitettua sivua, josta tähän lainataan hoito-ohjeet Euroopassa v. 2001 raivoavaa suu- ja sorkkatautia vastaan.

Suun ja Sorkkainkipu.

Ja se kipu tunnetaan siitä että nauta Eläimille tulee rakkoja sorkkain Wälinahkaan Suuhun nisiin silmien jälväkalvoon ja sieramiin

Mutta hevoselle ainoasti Suuhun ja tämä tauti ilmaantuu 3-4 pv Perästä ja sen taudin huomaa melkein kohta Kuin menee navetan ovesta sisään suun matkimisesta ja paljosta kuolasta kuin juoksee Suuhun ja se on kuin liimaainetta

Kuin tarttuu huulten väli josta eläin Täytyy aukoilla suutansa ja kuin ne rakot jotka puhkeavat niin tulee kuin risoja Suuhun

ja kuin tullaan vakuuteen tästä taurista niin erotetaan terveet elukat kipiöistä 350 jalkaa pois siitä talosta missä tauti on ollu ja sitten pitää Navetta puhdistaman ja pestä puhtaaksi ja sitten pitää priikottaman Karbolihappea ja kalkkia ja sonta joka viedään pellolle ja kynnetään sekasin niin ei saa kyntää härällä vaan hevosella

ja ei Saa lasta nauta eläimiä pellolle ennen kuin 4 viikon päästä sillä se voi tarttua ja sen sairastavan elukan maitoa ei saa nauttia Ihmisten eikä elukoille saa antaa sitä maitoa ilman keittämätönnä niin kuolee Niistä elukoista 75 Sarasta

ja se maito ei ole myrkyllistä vaan kuin ne rakot jotka ovat nisissä lypsäessä ne menee rikki ja niistä vuotaa neste Maidon sekaan ja se tartutta mutta tämän estämiseksi voi käyttää lasista maito Pilliä että maito tulee illman lypsämäti ulos ja se salva joka pannaan nisien pehmittämiseksi niin tehdään 2 osaa Glyseriiniä ja 1 osa valkoista vaksia sulatetaan sekasin.

Mutta Rakkoin ei saa panna ennen voiretta kuin ne on puhjenneet ja ne rohtimet jotka Pannaan sorkkain väliin niin ne on kastettavat Garboliöljyyn ja siitä taurista ei justiin kuole vaan jos ne makaavat niin paljon Että tulee hautumishaavoja ja sorkat lähtevät pois sillä ne on vaikeat parantaa ja niitten kipeöitten elukkain alle pitää pantaman paljon olkia

ja juomiseksi pitää antaman puhasta vettä 4-5 kertaa päivässä ja se pitää usein muuttaman Sillä se pilaantuu paljosta kipukuolasta ja syömiseksi pitää antaman tuoreita ruohoja tahi öljy kaakkuja tahi jauhovettä sillä kovia ruohoja ne ei saa syöryksi sillä että heidän suunsa on rikki ja ne raakot jotka on heidän suussansa niin ne on melkein ympyrkäiset.

Mutta rokko rakko on toisenlainen sillä siinä on monta vesihuokosta että jos siihen pistää neulan kanssa niin ei siitä mene tyhjäksi muuta kuin yksihuokonen mutta jos suun ja sorkka kipua sairastavan elukan rakkoon pistää niin se menee kohta tyhjäksi yhdellä neulan pistämällä.

Wernerin kuoltua 1908 Sofia jäi yksin 10 lapsensa kanssa. Paavo nuorimpana lapsena oli vasta vajaat kahden vuoden ikäinen ja Irma 4-vuotias. Vanhin lapsista, Arvi, oli 21-vuotias. Turvatakseen lapsilleen työpaikan osti Sofia Tapper Ohkolasta Lassilan tilan.

Tapperilaiset onkin kasvatettu aina ankaraan työntekoon. Työnteon lisäksi Tappereita on kovasti kiinnostanut seuratoiminta. Wernerin ja Sofian lapset olivat aktiivisia nuorisoseuralaisia. Heistä Anna, Elli ja Yrjö mainitaan useaan otteeseen jo 1920 -luvun teksteissä kirjassa ”Muistoja ja repliikkejä Ohkolan näyttämöltä sadan vuoden ajalta”. Verenperintönä aktiivisuus seuratoimintaan on kulkenut seuraaville sukupolville.

Sofia oli tarkka talonpidossa. Tätä osoittaa tähän päivään säilynyt WSOY:n kirjapainossa 1909 painettu ”Käytännöllinen perhetilikirja”, jonka mitä oletettavimmin Sofia on hankkinut käyttöönsä Lassilan tilan ostettuaan. Kirja on vain osittain täytetty ja siinä on merkintöjä huhtikuulta 1910 kesäkuulle 1912.

Kirjasta ilmenevät perheen ruoka- ja talousmenot, muut menot, sekä tulot, velat ja saamiset. Talosta on myyty lihaa, voita, maitoa, halkoja, viljaa ja jauhoja sekä leipää. Kirjasta ilmenee Lassilan talon saaneen myös huoneenvuokratuloja, ilmeisesti tiloissa on Sofian ja lasten lisäksi asunut vierastakin väkeä.

Lapset ovat saaneet myös usein rahaa, erityisesti tytöt ja heistä varsinkin Eine Tapper (myöh. Eine Taitto). Hän opiskeli tuohon aikaan Jyväskylän seminaarissa valmistuen sieltä opettajaksi 1912 ja ilmeisesti rahaa tarvittiin hänen opiskeluunsa vieraalla paikkakunnalla. Einellä on ollut myös opiskelulainaa pankista. Jossain vaiheessa noina vuosina lainan määrä oli 700 mk. Sofia vastasi myös Einen pankkilainan koroista.

Pojista ainoastaan Arvin ja Yrjön  nimet esiintyvät kirjassa, Arvi äidilleen rahaa antaen ja Yrjö saaden. Miten on mahtanut Lassilan talon pitäminen olla Sofialle rankka tehtävä, kun useimpien kuukausien menopuolen summa on vastaavan ajan tuloja suurempi. Esim. tammikuussa 1912 olivat tulot 95 mk 5 p ja menot 188 mk 27 p. Lisäksi Eine, Naina ja Elli olivat saaneet yhteensä 51 mk omiin tarkoituksiinsa.

Eipä ihme, että rahaa on välillä tarvinnut lainata myös vierailta, mm. Mäki-Anttilan emännältä. Helmikuussa 1912 oli myyty sika ja lammas ja saatu niistä yhteensä 81 mk 25 p tuloa, mutta samaan aikaan oli maksettu lainojen korkoa 500 mk. Tämä täytynee olla talon ostoon tarvitun lainan korkoja.

Kirjasta myös selviää, että talossa on ollut ”Wiikholmi” -niminen päivätyöntekijä, joka on saanut palkkansa pääasiassa elintarvikkeina (maitoa, jauhoja ja voita) sekä ruoan talosta. Mahdollisesti talossa on ollut myös Arvo -niminen työmies, joka on palkkansa saanut aina rahassa.

Kirja, joka on kärsinyt palovahinkoja Sofian Väinö -pojan kodin tulipalossa Lohjan Karnaisissa 1950 -luvun puolivälissä, kuuluu Wernerin välskärinkirjan kanssa sukumme perintöaarteisiin.

Adolf Tapperin perheen muutto Lahteen 1883

Esi-isämme, ruotusotilas, torppari, Adolf Tapperin muuttaessa v. 1883 perheineen Kaukaan rullatehtaan muuton mukana Mäntsälän Ohkolasta Lahden Tornatorille kuului siis perheeseen vaimo Matilda Sofia ja lapset Oskar, Hilda, Aleksandra, Adolf ja Hilma. Mäntsälään jäi vanhin lapsista Werner. Isä-Adolf oli muuttovuonna 46 -vuotias ja äiti Matilda vuotta nuorempi. Lapsista Oskar oli 20, Hilda 16, Aleksandra 13, Adolf 11 ja Hilma 6 vuoden ikäinen.

Kuten isänsä siirtyi myös Oskar työskentelemään Tornatorin tehtaille ja työura jatkuikin siellä yli 25 vuotta. Oskar avioitui Emilia Kallentyttären (Uusitalo)?? kanssa, mutta perhe oli lapseton. He molemmat ovat haudatut Lahteen vanhalle hautausmaalle.

Hilda avioitui 2.1.1888 25 -vuotiaana Tornatorilla koneiden asentajana työskennelleen Erik Lehtosen kanssa. Hilda Lehtonen oli monessa mielessä edellä aikaansa. Koulutusta saamattomana naisena hän alle 23 -vuotiaana syksyllä 1890 otti velkaa ja osti kutomakoneen, kutoi itse ja kudotutti toisilla. Siitä alkoi hänen uransa yrittäjänä. Langat vaihtuivat kankaisiin ja kudontatoimi ”Esiliina- ja Alusvaatevalmistamoksi”.

Hän osti tukkukauppiaana kankaat suoraan Puuvillatehtaitten Myyntikonttorista ja muualta ja myi valmiit tuotteet tukuttain ja vähittäin ympäri maan aina Rovaniemeä myöten. Hän jäi kaksin reilun 13 -vuoriaan tyttärensä Annan kanssa, kun miehensä Erik ensin kuoli lentävään keuhkotautiin v. 1901 ja tytär Sabina v. 1904.

Hildan kodissa suurin huone oli ompelimona, tallella on valokuva työntekijöistä (ehkä vuodelta 1907/ 08), joita on kuvassa 9, lisäksi Hilda ja Anna Lehtonen. Nuorin sisaruksista, Hilma, oli myös työntekijänä. Lisäksi oli useita kotonaan ompelevia naisia, hän siis työllisti kotiäitejä.

Toisella puolen taloa oli kauppa, jossa myytiin omia tuotteita ja vuodesta 1919 lähtien myös sekatavaraa, seuraavana vuonna myös tupakkaa. Talo oli Tornatorilla osoitteessa Rykmentinkatu 15, rullatehtaan porttia vastapäätä. Hildan vanhemmat, Adolf ja Matilda Tapper, asuivat tien toisella puolella.

Hilda laitatti taloonsa vesi- ja viemärijohdot, WC:n ja kylpyhuoneen jo 30-luvulla. Vaikka Hildalla ei ollutkaan ajokorttia, hänellä silti oli Lahden seudun 3. ja jopa 1. auto, jota naapuri ajoi. Itse kouluja käymättömänä hän piti koulutusta tärkeänä, molemmat tytöt kävivät Lahden Yhteiskoulua. Aikalaisten mielestä hän oli viisas, ahkera ja auttoi paljon toisia. Hilda Lehtonen piti pyhäkoulua Tornatorilla 10 vuotta.

Aleksandra (Sandra) oli Suomen ensimmäinen naissorvari ja työskenteli Vesijärven rannalla Jalkarannassa sijainneessa Pallaksen rullatehtaassa, kunnes myöhemmin perusti Jalkarantaan oman kaupan Hollolan kirkolle johtavan maantien varteen. Kaupan pitoa jatkoi tyttärensä Maija-Liisa ja kaupparakennus on paikoillaan edelleenkin.

 Adolf (nuor.) ei Tornatorilla ollut pitkään perheensä parissa, vaan muutti Hollolan srk:n mukaan 5.7.1894 Karttulan seurakuntaan. Myöhemmin hän perusti Iisvedelle kaupan ja avioitui siellä Anna Lundbergin kanssa.

Nuorin tyttäristä Hilma avioitui 1905 veturinkuljettaja August Palmgrenin, myöhemmin Paasikivi, kanssa. Myös he asuivat Tornatorin alueella, tosin aivan rautatien varressa, kuten veturinkuljettajan luonnollisesti kuuluikin. Heidän  pihallaan muistan pikkupoikana useasti vierailleeni ja mieleeni ovat jääneet monet herkulliset luumu- ja kriikunapuut.

Tornatorin tehdas Lahdessa on historiaa ja sen liiketoimintaa jatkaa StoraEnson pakkaustuotetehdas. Historiaa on myös ruotusotilas Adolf Tapperin Tornatorille muuttaneen perheen perintö Lahdessa, jäljellä tästä perheenosasta ovat Lahdessa enää Mustakalliot.

Pekka Taitto