![]() T a p p e r i e n s u k u s e u r a |
||
|
||
|
|
Tapper-suvun
jäsenten kertomia - kokoamia tarinoita suvun vaiheista:
PEKKA TAITTO Werner Tapper
Mäntsälän historiassa. Jatkoksi em. Olli Taiton esitelmään vuodelta 1981 sopii Mäntsälän historiakirjoista seuraavat lainaukset: Mäntsälän historia II; s. 243: Kirkonkylässä toimi Werner Tapperin ”kengityssepän- ja eläinvälineliike”, joka oli perustettu vuonna 1884. (Siis jo 2 vuotta ennen Wernerin naimisiinmenoa). s. 453 - 456: Kunnallinen köyhäinhuolto joutui todelliseen tulikokeeseen, kun 1860 -luvun suuret nälkävuodet aiheuttivat ennätyksellisen paljon puutetta myös Mäntsälässä.Katovuosien vaikutukset tuntuivat Mäntsälän köyhäinhoidossa koko seuraavan vuosikymmenen ajan; erityisesti tämä näkyi poikkeuksellisen suurena huollettavien orpolasten määränä. Vuonna 1869 päätettiin orvot antaa elätteelle luotettaviksi todettujen henkilöiden huostaan. Näin syntyi pitäjän ”lastenkoto”. Laitoksella ei ollut omaa kiinteistöä vaan lastenkodin hoitaja huolehti lapsista omassa asunnossaan. Vuosina 1885 - 1887 toimi eläinvälskäri W. Tapperin koti 5 - 6 orpolapsen kotona. (Wernerin ja Anna Sofian ensimmäinen oma lapsi, Arvi, syntyi elokuussa 1887). Kuntakokous oli laatinut yksityiskohtaiset ohjeet lasten hoidosta ja kasvattamisesta; ”Lapsista oli pidettävä hyvää huolta. Heitä oli opetettava lukemaan kolmena päivänä viikossa - maanantaisin, keskiviikkoisin ja perjantaisin. Niiden lasten, jotka osasivat lukea, tuli päästä Ehnroosin kansakouluun.” s. 476 - 477:
Eläinlääkintä sai ensimmäisen virallisen
hoitajansa Mäntsälässä vuonna 1885, kun kunta
päätti ryhtyä maksamaan
eläinvälskäri Werner Tapperille 300 markkaa vuodessa.
Tapperin sopimuskausi
kesti kolme vuotta eikä hänen sopimustaan tämän
jälkeen uusittu. Kunta
nimittäin pyrki selviämään
eläinlääkinnän kustannuksista samaan tapaan kuin
kätilönkin palkkaamisesta toiminnan alussa; yksityiselle
ammatinharjoittajalle
annettiin mahdollisuus toimia paikkakunnalla samaan tapaan kuin esim.
jonkun
pitäjäsuutarin tai -räätälin ja vain jos
toiminta ei muuten tuntunut
kannattavan, kunta maksoi palkkioiden lisäksi jonkinlaista
peruspalkkaa. Werner Tapper toimi kuitenkin eläinvälskärinä vuosisadan vaihteeseen saakka, vaikkakin ilman kunnan peruspalkkaa. On huomattava, ettei eläinvälskäri ollut varsinainen eläinlääkäri, vaan lähinnä hevosten hoitoon erikoistunut haavuri, joka antoi apuaan myös tarttuvien eläintautien vastustamisessa, synnytystapauksissa ja karjanhoidon neuvontatyössä. Werner Tapper kuoli 48 -vuotiaana 1908 hevosen potkuun. Suvun hallussa on säilynyt Werner Tapperin omakätinen ohjekirja eläinten hoitamisesta, taudeista ja lääkinnästä. Werner sai välskärinkoulutuksensa Helsingissä vuosina 1884 -1885 Veterinärfeltskärskolan -nimisessä koulussa ja todennäköisesti kirja on syntynyt tuona aikana. On merkillepantavaa, miten kaunis käsiala Wernerillä oli ja miten hyvin ja selkeäsanaisesti hän kirjoitti. Kirjassa on vajaat 50 kaksipuolisesti kirjoitettua sivua, josta tähän lainataan hoito-ohjeet Euroopassa v. 2001 raivoavaa suu- ja sorkkatautia vastaan. Suun ja Sorkkainkipu. Ja se kipu tunnetaan
siitä että nauta Eläimille tulee rakkoja sorkkain
Wälinahkaan Suuhun nisiin
silmien jälväkalvoon ja sieramiin Mutta hevoselle ainoasti
Suuhun ja tämä tauti
ilmaantuu 3-4 pv Perästä ja sen taudin huomaa melkein kohta
Kuin menee navetan
ovesta sisään suun matkimisesta ja paljosta kuolasta kuin
juoksee Suuhun ja se
on kuin liimaainetta Kuin tarttuu huulten väli
josta eläin
Täytyy aukoilla
suutansa ja kuin ne rakot jotka puhkeavat niin tulee kuin risoja Suuhun
ja kuin
tullaan vakuuteen tästä taurista niin erotetaan terveet
elukat kipiöistä ja ei Saa lasta nauta
eläimiä pellolle ennen kuin 4 viikon
päästä sillä se voi
tarttua ja sen sairastavan elukan maitoa ei saa nauttia Ihmisten
eikä elukoille
saa antaa sitä maitoa ilman keittämätönnä niin
kuolee Niistä elukoista 75
Sarasta ja se maito ei ole myrkyllistä
vaan kuin ne rakot jotka
ovat nisissä
lypsäessä ne menee rikki ja niistä vuotaa neste Maidon
sekaan ja se tartutta
mutta tämän estämiseksi voi käyttää
lasista maito Pilliä että maito tulee
illman lypsämäti ulos ja se salva joka pannaan nisien
pehmittämiseksi niin
tehdään 2 osaa Glyseriiniä ja 1 osa valkoista vaksia
sulatetaan sekasin. Mutta
Rakkoin ei saa panna ennen voiretta kuin ne on puhjenneet ja ne
rohtimet jotka
Pannaan sorkkain väliin niin ne on kastettavat Garboliöljyyn
ja siitä taurista
ei justiin kuole vaan jos ne makaavat niin paljon Että tulee
hautumishaavoja ja
sorkat lähtevät pois sillä ne on vaikeat parantaa ja
niitten kipeöitten
elukkain alle pitää pantaman paljon olkia ja juomiseksi
pitää antaman puhasta
vettä 4-5 kertaa päivässä ja se pitää
usein muuttaman Sillä se pilaantuu
paljosta kipukuolasta ja syömiseksi pitää antaman
tuoreita ruohoja tahi öljy
kaakkuja tahi jauhovettä sillä kovia ruohoja ne ei saa
syöryksi sillä että
heidän suunsa on rikki ja ne raakot jotka on heidän suussansa
niin ne on
melkein ympyrkäiset. Mutta rokko rakko on toisenlainen
sillä
siinä on monta
vesihuokosta että jos siihen pistää neulan kanssa niin
ei siitä mene tyhjäksi
muuta kuin yksihuokonen mutta jos suun ja sorkka kipua sairastavan
elukan
rakkoon pistää niin se menee kohta tyhjäksi yhdellä
neulan pistämällä.
Wernerin kuoltua 1908 Sofia jäi yksin
10 lapsensa kanssa.
Paavo nuorimpana lapsena oli vasta vajaat kahden vuoden ikäinen ja
Irma
4-vuotias. Vanhin lapsista, Arvi, oli 21-vuotias. Turvatakseen
lapsilleen
työpaikan osti Sofia Tapper Ohkolasta Lassilan tilan. Tapperilaiset onkin kasvatettu aina ankaraan työntekoon. Työnteon lisäksi Tappereita on kovasti kiinnostanut seuratoiminta. Wernerin ja Sofian lapset olivat aktiivisia nuorisoseuralaisia. Heistä Anna, Elli ja Yrjö mainitaan useaan otteeseen jo 1920 -luvun teksteissä kirjassa ”Muistoja ja repliikkejä Ohkolan näyttämöltä sadan vuoden ajalta”. Verenperintönä aktiivisuus seuratoimintaan on kulkenut seuraaville sukupolville. Sofia oli tarkka talonpidossa.
Tätä osoittaa tähän päivään
säilynyt WSOY:n kirjapainossa 1909 painettu
”Käytännöllinen perhetilikirja”,
jonka mitä oletettavimmin Sofia on hankkinut
käyttöönsä Lassilan tilan
ostettuaan. Kirja on vain osittain täytetty ja siinä on
merkintöjä huhtikuulta
1910 kesäkuulle 1912. Kirjasta ilmenevät perheen ruoka- ja
talousmenot, muut
menot, sekä tulot, velat ja saamiset. Talosta on myyty lihaa,
voita, maitoa,
halkoja, viljaa ja jauhoja sekä leipää. Kirjasta ilmenee
Lassilan talon saaneen
myös huoneenvuokratuloja, ilmeisesti tiloissa on Sofian ja lasten
lisäksi
asunut vierastakin väkeä. Lapset ovat saaneet myös usein
rahaa, erityisesti
tytöt ja heistä varsinkin Eine Tapper (myöh. Eine
Taitto). Hän opiskeli tuohon
aikaan Jyväskylän seminaarissa valmistuen sieltä
opettajaksi 1912 ja ilmeisesti
rahaa tarvittiin hänen opiskeluunsa vieraalla paikkakunnalla.
Einellä on ollut
myös opiskelulainaa pankista. Jossain vaiheessa noina vuosina
lainan määrä oli
700 mk. Sofia vastasi myös Einen pankkilainan koroista. Pojista
ainoastaan
Arvin ja Yrjön nimet esiintyvät
kirjassa, Arvi äidilleen rahaa antaen ja Yrjö saaden. Miten
on mahtanut
Lassilan talon pitäminen olla Sofialle rankka tehtävä,
kun useimpien kuukausien
menopuolen summa on vastaavan ajan tuloja suurempi. Esim. tammikuussa
1912
olivat tulot 95 mk 5 p ja menot 188 mk 27 p. Lisäksi Eine, Naina
ja Elli olivat
saaneet yhteensä 51 mk omiin tarkoituksiinsa. Eipä ihme,
että rahaa on välillä
tarvinnut lainata myös vierailta, mm. Mäki-Anttilan
emännältä. Helmikuussa 1912
oli myyty sika ja lammas ja saatu niistä yhteensä 81 mk 25 p
tuloa, mutta
samaan aikaan oli maksettu lainojen korkoa 500 mk. Tämä
täytynee olla talon
ostoon tarvitun lainan korkoja. Kirjasta myös selviää,
että talossa on ollut
”Wiikholmi” -niminen päivätyöntekijä, joka on
saanut palkkansa pääasiassa
elintarvikkeina (maitoa, jauhoja ja voita) sekä ruoan talosta.
Mahdollisesti
talossa on ollut myös Arvo -niminen työmies, joka on
palkkansa saanut aina
rahassa. Kirja, joka on kärsinyt palovahinkoja
Sofian
Väinö -pojan kodin
tulipalossa Lohjan Karnaisissa 1950 -luvun puolivälissä,
kuuluu Wernerin
välskärinkirjan kanssa sukumme perintöaarteisiin.
Adolf Tapperin perheen muutto Lahteen 1883 Esi-isämme, ruotusotilas, torppari, Adolf Tapperin muuttaessa v. 1883 perheineen Kaukaan rullatehtaan muuton mukana Mäntsälän Ohkolasta Lahden Tornatorille kuului siis perheeseen vaimo Matilda Sofia ja lapset Oskar, Hilda, Aleksandra, Adolf ja Hilma. Mäntsälään jäi vanhin lapsista Werner. Isä-Adolf oli muuttovuonna 46 -vuotias ja äiti Matilda vuotta nuorempi. Lapsista Oskar oli 20, Hilda 16, Aleksandra 13, Adolf 11 ja Hilma 6 vuoden ikäinen. Kuten isänsä siirtyi myös Oskar työskentelemään Tornatorin tehtaille ja työura jatkuikin siellä yli 25 vuotta. Oskar avioitui Emilia Kallentyttären (Uusitalo)?? kanssa, mutta perhe oli lapseton. He molemmat ovat haudatut Lahteen vanhalle hautausmaalle. Hilda avioitui 2.1.1888 25 -vuotiaana
Tornatorilla koneiden
asentajana työskennelleen Erik Lehtosen kanssa. Hilda Lehtonen oli
monessa
mielessä edellä aikaansa. Koulutusta saamattomana naisena
hän alle 23
-vuotiaana syksyllä 1890 otti velkaa ja osti kutomakoneen, kutoi
itse ja
kudotutti toisilla. Siitä alkoi hänen uransa
yrittäjänä. Langat vaihtuivat
kankaisiin ja kudontatoimi ”Esiliina- ja Alusvaatevalmistamoksi”. Hän osti
tukkukauppiaana kankaat suoraan Puuvillatehtaitten Myyntikonttorista ja
muualta
ja myi valmiit tuotteet tukuttain ja vähittäin ympäri
maan aina Rovaniemeä
myöten. Hän jäi kaksin reilun 13 -vuoriaan
tyttärensä Annan kanssa, kun
miehensä Erik ensin kuoli lentävään keuhkotautiin
v. 1901 ja tytär Sabina v.
1904. Hildan kodissa suurin huone oli ompelimona,
tallella on valokuva
työntekijöistä
(ehkä vuodelta 1907/ 08), joita on kuvassa 9, lisäksi Hilda
ja
Anna Lehtonen.
Nuorin sisaruksista, Hilma, oli myös työntekijänä.
Lisäksi oli useita kotonaan
ompelevia naisia, hän siis työllisti kotiäitejä. Toisella puolen taloa oli
kauppa, jossa myytiin omia tuotteita ja vuodesta 1919 lähtien
myös sekatavaraa,
seuraavana vuonna myös tupakkaa. Talo oli Tornatorilla osoitteessa
Rykmentinkatu 15, rullatehtaan porttia vastapäätä.
Hildan vanhemmat, Adolf ja Matilda
Tapper, asuivat tien toisella puolella. Hilda laitatti taloonsa vesi- ja viemärijohdot, WC:n ja kylpyhuoneen jo 30-luvulla. Vaikka Hildalla ei ollutkaan ajokorttia, hänellä silti oli Lahden seudun 3. ja jopa 1. auto, jota naapuri ajoi. Itse kouluja käymättömänä hän piti koulutusta tärkeänä, molemmat tytöt kävivät Lahden Yhteiskoulua. Aikalaisten mielestä hän oli viisas, ahkera ja auttoi paljon toisia. Hilda Lehtonen piti pyhäkoulua Tornatorilla 10 vuotta. Aleksandra (Sandra) oli Suomen ensimmäinen naissorvari ja työskenteli Vesijärven rannalla Jalkarannassa sijainneessa Pallaksen rullatehtaassa, kunnes myöhemmin perusti Jalkarantaan oman kaupan Hollolan kirkolle johtavan maantien varteen. Kaupan pitoa jatkoi tyttärensä Maija-Liisa ja kaupparakennus on paikoillaan edelleenkin. Nuorin tyttäristä Hilma avioitui 1905 veturinkuljettaja August Palmgrenin, myöhemmin Paasikivi, kanssa. Myös he asuivat Tornatorin alueella, tosin aivan rautatien varressa, kuten veturinkuljettajan luonnollisesti kuuluikin. Heidän pihallaan muistan pikkupoikana useasti vierailleeni ja mieleeni ovat jääneet monet herkulliset luumu- ja kriikunapuut.
Pekka Taitto |